Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Matti " Masa " Palmutie

Musiikkiharrastukseni alkoivat 50-luvun puolenvälin jälkeen savikiekkojen parissa. Varhaisimmat suosikit olivat Louis Armstrong ja Glenn Miller. Kouluaikana tuli laulettua eri kuoroissa ja nykyinen laulutaito on suurelta osaltaan Nekalan Lapsikuoron johtajan, legendaarisen pedagogin Osmo Hietalan opeilla pohjustettua.

60-luvun alussa populaarimusiikki vei mennessään ja oli pakko päästä soittamaan jotakin. Velipoika osti minulle basson ja sillä tuli opeteltua alkeita, mutta sitten porukkaan tulivat Mäkisen Juha ja Bromanin Jampe, joka todella osasi soittaa bassoa ja minusta tehtiin puoliväkisin rumpali.

Vuodesta 1967 on sitten tehty keikkaa milloin minkäkin ryhmän kanssa vaihtelevalla menestyksellä ja sillä tiellä ollaan vieläkin.

 

 

 

 

 

Jukka " Jösse " Jormanainen

Kipinän musiikin harrastamiseen sain 70-luvun alussa silloiselta kansakoulunopettajaltani. Hän oli kova jazzdiggari ja erittäin kannustava persoona musiikkiin ja muuhunkin taiteen tekemiseen.Soittamisen aloitin siinä 12 ikävuoden korvilla haitarilla ja melodikalla. En muista tarkalleen mikä oli mielimusiikkiani, mutta ensimmäisten äänilevyjen joukosta löytyi Bill Haley, The Shadows, Irwiniä ja jotain Beatlesta sekä sitten vanhoja kotimaisia iskelmiä.

Sitten tuli Hurriganes ja se räjäytti meikäläisen tajunnan, kitara piti saada ja näin myös tapahtui. Alkoi kova alkeiden opettelu ja treenaaminen levyjen tahdissa ( sitä samaa se on nykyäänkin ).

Serkkupojan kanssa perustettiin eka orkesteri, kaikki biisit taisivat olla Hurriganesia . . jaa oli siellä varmaan sen aikuista heviä ja Dr.Feelgoodia. Voitettiin joku paikallinen amatöörikisa, tehtiin kymmenkunta keikka ja hajottiin. Itse tapasin " oikeita soittajia " ja sillä tiellä olen. Näinä vuosikymmeninä olen soittanut monissa eri kokoonpanoissa ja monenlaista musiikkia. Tällä hetkellä soitan Valiants-yhtyeen lisäksi mm. kantrihenkisessä John B. Sailsissa.  

 

Jarmo " Wili " Willberg

Kovana Rollari-fanina soittelin 60-luvulla paikallisissa kokoonpanois-sa kolmensoinnun rokkeja, mutta liikunnalliset harrastukset veivät mennessään ja kitaransoitto jäi. Akustinen kitara toki nökötti olkkarin nurkassa ja silloi tällöin joitakin sointuja tuli tapailtua. Sitten 35:n musiikittoman vuoden jälkeen hyvät naapurit jotka tapasivat soitella illanistujaisissa jazz-standarteja, houkuttelivat minua mukaan kitaroimaan. Ja se fiilis, kun huomasin huomasin kappaleiden taittuvan ja jopa kuulostavan hyvältä, oli upeaa. Mielimusiikkini on vieläkin blues ja jazz, mutta sydän hypähti joka kesä Viikinsaaressa kun kuuntelin kaiutetuilla kitaroilla ja putkivahvareilla soitettua  musiikkia. Siitähän seurasi tietenkin asiaa Fenderikauppaan ja jatkuva kierrre soundien metsästyksessä.

Kun Johanssonin Ekku soitti meidänkylän äijien LO Bandin vierailevana basistina muutamalla keikalla niin rupesin kärttämään Ekulta josko hän tietäisi jotakin rautalankabändiä joka tarvitsisi kompparia ja kun nämä muut eivät hätistelleet koesoiton jälkeen pois, niin tällä tiellä ollaan.

   

 Jori Nieminen

Ensimmäiset muistot liittyen rock-musiikkiin ovat 60-luvun lopulta, jolloin kuuntelin mm. Beatlesin ja Irwin Goodmanin (!) tuotoksia isäni Tanberg merkkiseltä kelanauhurilta.

Irwinin ”Ei rahat riitä” kertosäe teki syvän vaikutuksen, vaikken sanoja tuolloin vielä oikein ymmärtänytkään.

Varsinainen soittoharrastus alkoi 13-vuotiaana, kun sain syntymäpäivä lahjaksi akustisen kitaran. Jonka jälkeen piti luonnollisesti saada sähkökitara. Bänditouhut alkoivat kavereiden kanssa kellarissa rämpytellessä joskus 70-luvun lopulla. Musiikki oli ”Uusi Aalto” -vaikutteista ajan hengen mukaan, mutta soitimme myös esim. Deep Purplea.

Ensimmäinen vakavampi bändi oli Tao Tao, joskus 80-luvun alkupuolella. Bändi pääsikin aina levytysstudioon asti. Teimme Pokolle yhden albumin ja useita singlejä. Tässä vaiheessa kitara oli vaihtunut bassoon. Vuosikymmenen loppuun tultaessa orkesteri kuitenkin hiipui suosion ja oman motivaation puutteeseen. 90-luvun alussa perustimme ”Kepardit” –orkesterin,  joka oli pieniin soittopaikkoihin räätälöity cover-bändi. Ideana oli liikkua kevyellä soittokalustolla ja halvalla. Esim. rummut oli korvattu rumpukoneella. Idea otettiinkin hyvin vastaan ja teimme paljon keikkaa vuosina 1992-2002.

Vuonna 2002 kyllästyimme rumpukoneeseen ja orkesteriin otettiin oikea rumpali. Kepardit toimii yhä tänä päivänä elävän rumpalin kera. Muita orkestereita: Runaway Roses and Homegrown Hobos,  Ahlman Road Divers, Oldie Goldie, Good Vibrations, Vaakon GT. Osa näistä yhä aktiivisia.

Myös säestyksiä on ollut mm. Moog Konttinen ja Jussi Raittinen. 2010 kesällä kuulin, että Valiants hakee basistia ja päätin kokeilla hommaa. Ja tässä siis ollaan. 

Musiikkimaku on kaikkiruokainen, vaikkakin sydän sykkii parhaiten 60- ja 70-luvun pop- ja rockmusiikin tahdissa. Erikoisuutena mainittakoon Wigwam, mitä olen fanittanut aina 70-luvun puolivälistä asti.  

Tommi Kekoni

Musiikkitouhuni alkoivat 70-luvun alussa jolloin kävin pianotunneilla ja kuuntelin äitini minulle ostamia Beatles-kokoomalevyjä. Halusin oppia soittamaan niitä pianolla mutta pianonsoiton opettajani ei pitänyt ajatuksesta...mutta sitten tulivatkin Albert Järvinen ja Hurriganes.Tästä syntyi valaistus, tätä täytyy ruveta tosissaan tekemään…! V.-74 sähkökitara oli saatava ja sitten alkoi armoton Albertin kitarajuttujen opettelu levyiltä. Muita suosikkeja tuolloin olivat Hurriganesin ja Beatlesin lisäksi olivat myös CCR  ja monet muut 70-luvun pop/rock suuruudet sekä myös kaikki 50-luvun rock´n roll sankarit, Chuck Berry; Elvis, Eddie Cochran jne.. Myöhemmin opetteluohjelmaan tulivat myös 60 ja 70-kukujen  kitarasankarien(mm. Eric Clapton) jutut.  Ensimmäiset bändiviritykset aloitettiin autotalleissa ja kellareissa pitkin Tamperetta (mm.erään rumpali Matti Palmutienkin kanssa v.-76...!) 70- 80 taitteessa tuli SIDI&HERMOTTOMAT jossa teimme porukalla omia biisejä.Bändi levyttikin pari singleä ja pari lp:tä v-79-82  Sidi&Hermottomat oli myös ensimmäinen säännöllisesti keikkaileva bändi jossa soitin. 80-luvulla olin mukana myös SALMELA KOMITEA:ssa  Yhtye julkaisi v-85 lp.levyllisen omaa raskaampaa suomenkielistä rockia ”Salmela Komitea 1”. Edellä mainitut yhtyeet ovat vielä nykyäänkin kasassa, keikkaillen satunnaisesti. Muita bändejä joissa soitin tuohon aikaan olivat myös Vox, Gasoline Girls& Petrol Boys ja Messi Öl Stars. Messi-nimisessä kapakassa istuin tuolloin monestikin samassa pöydässä erään kitaristi Jösse Jormanaisen kanssa...Ysäriluvulla bändejä oli Swinging Nötkött ja Kepardit jossa basistina eräs Jori Nieminen sekä Ahlman Road Divers jossa laulajan rooli oli itselleni tullut jo vahvasti kuvaan mukaan. Oldie Goldie-yhtyeessä säesteltiin mm. Moog Konttista, Jussi Raittista ja Jan Rohdea.Tämänhetken muita aktiivisia bändejä ovat myös Laura&Kepardit(solistina Laura Kuntsi), Rautakaupan miehet. Moog InTrio ja nyt The VALIANTS, jonka treeneissä keväällä 2011 vain yhtäkkiä huomasin viikoittain hyvin viihtyväni...

Omassa laulu-ja kitaransoittotouhussani olen aina pitänyt tärkeänä kunnioittaa sitä 60-ja 70 lukujen parhainta pop- ja rockperinnettä, sitä musiikkia mikä aikoinaan on lähtemättömimmän vaikutuksen minuun tehnyt. Unohtamatta kuitenkin jonkinlaista omaa näkökulmaa ja lähestymistapaa biiseihin...

 


©2017 Valiants - suntuubi.com